Sieltä sekin juhla taas tulee. Tämäkin aihe tuli mieleen lukieassani Ikean kurpitsakulhon aiheuttamaa otsikointia.
Itse en ole koskaan kyseisestä juhlasta innostunut. Jokin ei vaan siinä iske. Kurpitsakaan ei maistu 🙂 Monesti saa lukea miten on taas yksi rahastuskeino kaikkine oheistuotteineen. Sitäkin, mutta eipä tuo poikkea vapusta tai pääsiäisestä. Joulusta puhumatta mitään. Onhan suomessa yritetty saada ystäväpäivälle nostettu, mutta sen toteutus ontuu alkuperäisestä rakastavaisten ideasta. Kiva idea toki.
Kuitenkin niin tätä Ikean kohua tutkineena niin itse kyllä tykästyin tuohon kohukulhoon. Yllättävää, koska siinä nyt on ne mun inhokit. Kurpitsa ja oranssi. Toki tuo kulho oli omaan silmään enemmän ruskea. En nähnyt siinä halloweeniä vaan kulhon jossa voi säilyttää jotain kivaa, pitää maljakkona tai ihan vain sellaisenaan kivana koriste-esineenä.
Ennakkoon olivat kertoneet, että rajallinen erä. Ymmärrettävää ja sesonkijutuksi ajateltu niin ei niitä haluta hyllyihin ja varastoihin notkumaan. Menekki yllätti, mutta tämä tarkoittanee jotain extraa sitten vuoden päähän sesonkiin. Se jää nähtäväksi.
Lapset meillä halusi joskus ulos sellaisen heidän mielestä ihanan kurpitsan näköinen ja mallisen kynttililälyhdyn. Siellä se sesongin ollessa muutaman ajan oli kynttilöineen pihalla hohkaamassa. Voi et mä niin inhosin sitä oranssia palleroa 🙂 Mut mitäpä sitä ei tekisi, kun lapset pyytää.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu toimesta.
Punatonttu
