Lapsuuden Joulu

[Nimetön]

Jotkut sanovat, että joulu on laste juhla. Siihen minä sanon höpön höpö. Juhlin joulua antaumuksella vielä aikuisenakin.

Silti, minulla välillä tulee kaipaus lapsuuden jouluihin, siihen kun varpaan nipukoita ihan kipristeli jännityksestä. Tunteeseen mikä tuli aatonaattoiltana, kun en malttanut nukkua. Jaetaan ihania lapsuuden joulun tuntemuksia ja muistoja.

Rakastin sitä, kun kävelin kouluun joulukuisena aamuna, oli vielä pimeää ja lunta maassa. Oppitunnilla ala-asteella askarreltiin silkkipaperista ja kartongista kynttlöitä ikkunaan. Kotona kuuntelin c-kasetilta joululaujua ja selasin äidin joululehtiä. Osasin jo lukea, mutta pääasiassa ihastelin kuvia. Sama c-kasetti soi aina keittiössä, kun leivoin valmistaikinasta pipareita ja pursotin sokerimassaa vihreästä tuubista, sitä vaaleanpunaista.

Kun ensimmäinen kissamme, Pumpuli tuli taloon, oli joulu 1998. Katti kiipesi tekojoulukuuseemme kuin marakatti ja kuusi kaatui useampaan otteeseen. Meidän kylille oli tuolloin avattu McDonalds ja oltiin sieltä ostettu jotain jäätelöä mukaan. Ikuisesti muistan kun Pumpuli nuoli siskon kinuskijäätelöä. Ja joku mielikuva on siitä, että aina kun kuusta koristeltiin niin telkkarissa pyöri Postimies Pate.

Minulla on tallessa vanhoja valokuvia vielä aikasemmista lapsuuden jouluista. Niissä istun isin sylissä Uppo-Nalle kainalossani. Isi menehtyi tammikuussa -98, ollessani kuusi vuotias.

Aina ennen joulua siskoni kanssa kävimme Mummin luona Ruukissa. Siellä kanssa koristeltin tekokuusta ja leivottiin pipareita, en muista oisikohan mummi tehnyt taikinan itse. Myös jostain paksusta foliosta itse askarreltiin koristeita ja mummin kuuseen aina laiettiin hopeista lamettia. televisiosta pyöri joulukonsertti taustalla.

Yksi voimakkaimpia lapsuuden joulun tunteita oli minulle aattoaamut. Heräsin kahdeksalta kun halusin nähdä Joulupukin Kuuman Linjan kokonaan. Joskus laitoin sitä varten kellonkin soimaan. Sisko ja äiti vielä nukkuivat, kun hiivin olohuoneeseen, laitan jouluvalot päälle ja sytytän pöydän kynntilätarjottimen ja yön aikana pöydälle on katettu ihana, sininen joululiina. Se liina otetaan aina esille vain jouluksi.

• Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta, 1 viikko sitten Punatonttu.
• Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta, 1 viikko sitten Punatonttu.
• Tätä aihetta muokkasi 9 kuukautta, 1 viikko sitten Punatonttu.

[Nimetön]

Ihana aihe!

Minulle lapsuuden joulumuistoissa on yksittäisiä tilanteita, mutta erityisesti se mikä fiilis silloin oli!

Joulukuusi haettiin äidin kanssa lähimmältä joulukuusikauppiaalta Elannon kulmalta kävelle. Kuusen piti olla latvakuusi, joten ne oli todella painavia kantaa! Isä oli pyörätuolissa joten hänestä ei saatu kantoapua. Kuusen valinta oli ihan hirveän tarkkaa, kauppiaat kaivoivat kärsivällisesti kaikki kuuset esille yksitellen pyynnöstämme ja olivat ihan ystävällisiä ja joulumielellä kai hekin. Joulukuuset tulivat myyntiin aina viikko ennen joulua eli 17.12. ja kun tulin koulusta kotiin, oli nenä liimattuna bussin ikkunaan kun laskin myyntipaikkoja ja tiesin, että heti kun äiti tulee kotiin, mennään ostamaan kuusi yhdessä!

Bussimatkoilla koulusta kotiin reitti kulki Töölön ja Meilahden kautta, ja katselin silmä kovana kaikkia pikkukauppojen ikkunoita, joihin alkoi ilmestyä joulukoristeita. Jouluvaloja oli todella vähän 1970-luvulla, koristeet olivat esim. isoja punaisia ja kultaisia joulupalloja jotka roikkuivat siiman varassa näyteikkunassa, kultafoliosta tehtyjä koristeita, havuköynnöksiä näyteikkunan ympärillä… Tänä aikana tuli tv:stä myös Sokoksen mainos ja laulu ”Tule joulu kultainen” – vieläkin tulee sama fiilis aina kun kuulen Kari Tapion version tästä laulusta.

Koulun joulujuhlista muistan elävät kynttilät, kaksivärisestä paksusta foliopaperista askarrellut punotut sydämet isossa joulukuusessa, koulun kuoron harjoitukset, nokkahuiluorkesterin esittämät joululaulut, ja sen kutkuttavan tunteen kun tiesi että ihan kohta loppuu koulu ja pääsen kotiin laittamaan joulua äidin kanssa!

Äiti oli lastentarhanopettaja ja meillä koe-askarreltiin paljon syksyn mittaan. Leivoimme myös paljon saksalaisia joululeivonnaisia ja supisuomalaisia pipareita. Monena vuonna valoimme kynttilöitä ja ulkoroihuja kynttilänpätkistä joita oli kerätty vuoden mittaan.

Tässähän ihan herkistyy kun muistelee näitä entisiä jouluja… 🥲❤️

 

[PunatonttuAvainmestari]

Lapsuuden jouluista tulee  ensimmäisenä mieleen mummola.  Siellä nimittäin on  lapsena niitä jouluja vietetty. Mummola oli iso maalaistilan paikka.  Suvun hallussa on vieläkin sama paikka ja se talo. Sinne kokoonnuttu suvun voimin. Tilaa  riitti.  Miten jännättiin joulupukin tuloa ja sitten se vaihe iässä, kun alat tajuta et miksi se yksi sedistä on taas menossa muualle 🙂

Mut ihana muistot. Ja on ollut tämä mummolan joulu  koko suku koossa ja sit oman perheen kesken se kotijoulu. Tästä on kyllä hyvät opit täysin erilaissta jouluista samaan nippuun.  Jo miettien sitä väkimäärää. Mummolassa asui jo itsessään 4 henkeä, meidän perheestä 4, sedät kain kappaletta ja heitä yhteensä 10 ja tädin perhe 5.  Ja sit joku satunainen kylältä, jotka yksin tms. Et likimain 30 henkee.

Ja oon ollut paikalla katsomassa, kun  mummo tekee rosollia. Sellaisessa puukaukalossa petkeleellä (tää kai se nimi oli) pilkkoo punajuuret ja muut.  Ruokasalissa ollutta astiakaappia jossa oli just vain  näitä hetkiä varten ne astiat.  Ja se jumalattoman iso ruokapöytä.  Ei sitä muuten lapsena tajunnut miten iso se oli ja  se huone kaikkineen. Myös ne muut tilat, jotka siinä yhdityi, vaikka olivatkin erillisiä huoneita.

Arvatkaapa muuten miten tätä kirjoittaessa uppoutuu siihen mummolan taloon ja fiiliksiin?

Muistan myös miten omien vanhempien luona on laitettu joulua.  Miten muovikuusi on rantautunut kotiin.  Äidin aloittaessa ajoissa ja teki joululaatikoita pakkaseen.  Jouluverhojen vaihto keittiöön.

Onneksi sitten teininä ja jo aikuisiän kynnyksellä  ymmärsin olla äidin apuja ja kiskoa opit. Jossain jo aiemmin kerroin, että itse nykyään tehdessä mm  noita joululaatikoita niin uppoutuu ajatukset siihen oman äidin muistoihin.

Lapsuuden joulujen  ajattelu saa hyvät muistot. Mä rakastan joulua ja olen tehnyt sitä aina. Olkoonkin et olisin sillä ikuinen kakara 🙂  Laittaisin joulua, vaikka olisin yksin.   Toisaalta ymmärrän näitä et laittavat joulua, koska on lapsia et ku niille pitää. Hyvä et  opetetaan jotain jouluun kuuluvaa ja perinteitä (mitä se kellekin on mitä). Mut se et tehdään vähän pakko ajatuksella. Itselle kaikki pakko jutut luo vaan enemmän sitä negaa siihen asiaan. No joo… kukin tavallaan. Taas lähti laukalle.

 

Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.

[Nimetön]

Välähdyksiä lapsuuden joulumuistoista:

– Kierreltiin ympäri kotikaupunkia pakettiautolla metsästämässä täydellistä joulukuusta.

– Käytiin aattoaamulla äidin kanssa kauppahallissa ostamassa jouluruokia isän pitäessä vanhempien kauppaa pystyssä sillä aikaa. Kiirehdittiin vanhempien kaupan ovien sulkeutuessa kello 12 autoon kuulemaan joulurauhan julistus. Kotona äidin laittaessa ruokia pöytään, koristeltiin isän kanssa kuusi.

– Mentiin aattoaamulla isän kanssa ruokakauppaan ostamaan vielä kermaa. Jumiuduttiin ruuhkaan parkkihallissa pariksi tunniksi ja äiti odotti paniikissa kotona luullen, että olemme joutuneet kolariin.

– Kun olin alle kouluikäinen, mummi oli meillä joulun. Vanhempien ollessa aattoaamuna töissä, kinuin yhtä lahjaa etukäteen. Mummi soitti äidille ja sai luvan antaa minulle yhden tietyn paketin: luistimen terien suojukset 😒
 

[Julkaisija]

Artikkelit