Auttamisen äärellä mietteet
Likimain vuosi sitten pohdin näitä samoja asioita. Nyt jälleen on mietteet samoissa. Pelko tulla huijatuksi on se iso kynnys. Harmitus on kova jos noin käy. Kerran koettu, joten se on jättänyt jälkensä.
Viime vuoden päätös tuntui hyvältä. Kukkakaupasta kukkia vanhuksille ja ystävälle tehtyä ruokaa. Toki auttamista tapahtuu lähipiirissä kyllä lisää.
Tärkein on se auttaminen jollain tavalla. Näissä omissa valinnoissa koen tuottavani hyvää mieltä ja olen itse turvallisilla vesillä niin sanotusti.
Inhoan noita huijareita. Ne vie oikeasti halun auttaa. Se on niin typerää toimintaa. Unohtamatta sitä, että se on aina pois oikeasti sellaiselta, jolla on se oikea tarve. Harmittaa, kun moni auttava on oikeasti itsekin vähävarainen, mutta halua auttaa muita ei ole väistynyt. Halutaan jakaa sitä hyvää ja hyvää mieltä. Joulumieltä.
Jos olet itse huijari
Kannattaa muistaa, että voi tulla vastaan se päivä jolloin olet itse oikeasti se avuntarvitsija. Silloin ei mieltä lämmitä huijareiden toiminta. Toivottavasti tunnet edes pienen piston sydämessä. Pidä mielessä se tieto, että se saatat todellakin olla joskus sinä joka kaipaa sitä ruokaa joulunakin.
Pohdittavaa just sulle 🙂
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.