Ihana aihe!
Minulle lapsuuden joulumuistoissa on yksittäisiä tilanteita, mutta erityisesti se mikä fiilis silloin oli!
Joulukuusi haettiin äidin kanssa lähimmältä joulukuusikauppiaalta Elannon kulmalta kävelle. Kuusen piti olla latvakuusi, joten ne oli todella painavia kantaa! Isä oli pyörätuolissa joten hänestä ei saatu kantoapua. Kuusen valinta oli ihan hirveän tarkkaa, kauppiaat kaivoivat kärsivällisesti kaikki kuuset esille yksitellen pyynnöstämme ja olivat ihan ystävällisiä ja joulumielellä kai hekin. Joulukuuset tulivat myyntiin aina viikko ennen joulua eli 17.12. ja kun tulin koulusta kotiin, oli nenä liimattuna bussin ikkunaan kun laskin myyntipaikkoja ja tiesin, että heti kun äiti tulee kotiin, mennään ostamaan kuusi yhdessä!
Bussimatkoilla koulusta kotiin reitti kulki Töölön ja Meilahden kautta, ja katselin silmä kovana kaikkia pikkukauppojen ikkunoita, joihin alkoi ilmestyä joulukoristeita. Jouluvaloja oli todella vähän 1970-luvulla, koristeet olivat esim. isoja punaisia ja kultaisia joulupalloja jotka roikkuivat siiman varassa näyteikkunassa, kultafoliosta tehtyjä koristeita, havuköynnöksiä näyteikkunan ympärillä… Tänä aikana tuli tv:stä myös Sokoksen mainos ja laulu ”Tule joulu kultainen” – vieläkin tulee sama fiilis aina kun kuulen Kari Tapion version tästä laulusta.
Koulun joulujuhlista muistan elävät kynttilät, kaksivärisestä paksusta foliopaperista askarrellut punotut sydämet isossa joulukuusessa, koulun kuoron harjoitukset, nokkahuiluorkesterin esittämät joululaulut, ja sen kutkuttavan tunteen kun tiesi että ihan kohta loppuu koulu ja pääsen kotiin laittamaan joulua äidin kanssa!
Äiti oli lastentarhanopettaja ja meillä koe-askarreltiin paljon syksyn mittaan. Leivoimme myös paljon saksalaisia joululeivonnaisia ja supisuomalaisia pipareita. Monena vuonna valoimme kynttilöitä ja ulkoroihuja kynttilänpätkistä joita oli kerätty vuoden mittaan.
Tässähän ihan herkistyy kun muistelee näitä entisiä jouluja… 🥲❤️
Nimetön
