Täällä myös ei-keräilevä jouluttaja jolle vaan kertyy samantyyppisiä asioita koska tykkään niistä 
Kaappeihin siis kertyy värikkäitä astioita (näitä ostelemme ulkomailta usein), kauniita lakanoita (erityisesti mielellään Marimekkoa), mariskooleja (sekä itse hankittuja että äidin peruja), Kivi-tuikkuja (no nää on tulleet pesuaineiden kylkiäisinä Cittarin Mammuttipäiviltä)… Varsinaisen keräilyn kanssa tuskailen tällä hetkellä lähinnä siksi että miehen isä oli ihan käsittämätön keräilijä (postimerkkejä, tulitikkurasioiden etikettejä, koottavia jotka edelleen laatikoissaan jne) ja nyt kun me muutetaan ulkomaille ja karsitaan rankalla kädellä tavaraa, nää tuottaa kovasti päänvaivaa. Minä keräilin lapsena kiiltokuvia mutta en onneksi enää 
Joulukoristeista en kehtaa edes puhua. Meidän oli pakko kaivaa kaapista vanha valurautainen kuusenjalka meidän uutta tekokuusta varten, ettei se mene nurin koristeiden painosta 
. Karsimisen jälkeenkin meillä on varmaan kuusi banaanilaatikollista joulukoristeita…
Nyt oli kyllä hyvin avattu 🙂 Pitääkin alkaa käyttää tätä linjausta. Mitään en kerää, mutta niitä vaan tulee.
Ja joulukoristeista ja muista ei sit voi puhua samaan aikaan 🙂 Niitä on jonkun verran.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
