Weisteellä käyty tänään. Taisi jostain joulusivustolta olla joku muukin 🙂 Näin nimittäin kuulin keskustelua. Hyvään aikaan tuli oltua, koska mennessä oli vain yksi pariskunta meidän lisäksi. Lähtiessä sit olikin usieta ja ovesta tuli lisää porukkaa taloon.
Aina pitää ensin ikäänkuin kiireellä mennä yksi kierros ja sitten toisella kierroksella (ja kolmannella, neljännellä jne) alkaa tutkimaan tarkemmin et löytyykö jotakin kivaa ostettavaa.
Ja kyllähän sieltä taaskin tarttuin jotakin mukaan. Hyvin vähän. Olihan siellä toki kaikkea ihanaa, mutta sitä kun on jo samaakin värimaailmaa niin en katsonut tarpeelliseksi ostaa. Tällä erää ainakaan. Toisinaan mulla kestää tottua johonkin uuteen ja en välttämättä heti pidä. Mut kyllä oli kaikkea kivaa vaalenapunaista. Lempivärini 🙂
Punaista, vihreääkin ja ruskeanpronssia. Runsaasti myös valkoista.
Viime vuonna heti ovesta sisään ja oikealle ja eka huone. Se tarjosi viime vuonna kauniimman katsauksen kaikesta mitä sikinä huoneessa oli. Ruokapöydällä esim oli kaunis kattaus. Se oli kutsuva. Nyt ei sitä ollut. Nyt jäi vaikutelma et kiirellä viskottu pöydälle tavarat. Pienet “korit” joissa myynnissä olevia koristeita. Toki tykkään et uudistutaan ja muutoksia tehdään. Niin kuuluukin olla. Mut tuo yksi huone tai sen pöytä ei latistanut tunnelmaani ja itse talo kaikkineen on valtava elämys. Jälleen kerran.
Saattaa olla et poikkean vielä myöhemminkin tämän kauden aikana. Pieni lumi voisi olla paikallaan. Se nostattaa taas aivan uudelle tasolle.
Jos et ole vielä käynyt niin suosittelen. Tämä on yksi niistä once in a lifetime.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
