Jostain kumman syystä on mieleeni putkahtanut ajatus joulukorteista. Lähinnä aloin miettiä et kelle niitä lähettää enää. Lukumäärä on vähentynyt tasaisesti. Toki joukossa, kun on näitä kuolleita, jotka osallaan tehnyt katoa määriin.
Se perimmäinen ajatus itsellä ollut muistaminen ja huomioiminen. Ajatus tärkein. Silti tässä jokunen vuosi mennyt ettei joiltain enää tule joulukorttia. Ja ollaan siis jo vaiheessa ettei se Posti ole voinut näin montaa vuotta hukata aina samojen. 🙂
Ehkä se ajatus on siinä, kun tuntee ja tietää kyseiset ihmiset. Jotka soittaa enää sillon, kun itse tarvitsevat jotain. Tämä on siis vaan pientä pohjustusta.
Haluanko olla se ainoa muistaja? En.
Haluanko olla se ainoa huomioija? En
Minä haluan muistaa kortilla heitä, joiden kanssa olen muutenkin tekemisissä. He, jotka kuuluvat siihen arkielämääni. Jouluna ja jouluksi on kaikkea muutakin puuhaa. Sitä arvostaa omaa aikaansa niin paljon , ettei halua “uhrata” sitä ihan kaikille. Voin ennemmin viedä kissatalolle tai muun eläinsuojeluun liittyvään lahjoituksen. He tarvitsevat sitä ja hyvä mieli jää. Menee tarpeeseen.
Toisaalta kortin sijasta tai sen kanssa voi käydä jossain. Samalla viedä levy suklaata tai kukkakimppu. Vaihtaa muutama sananen. Samalla saa ihan livenä kiittää, että toinen on olemassa, ja jota on kiva muistaa.
Ajankulun löpinää ja pohdintoja. Onhan se niinkin, että joidenkin taustalla on paljon muutakin ja sehän sitten vaikuttaa myös siihen et joulukortti jää lähettämättä.
Eittämättä myös muut on tulleet perinteisten joulukorttien tilalle. Tekstarit, IG, Messenger, FB, TikTok, WU, Telegram, Twitter jne. Itsekin käytän noita, mutta ovat monesti vain tukemassa sitä perinteistä.
Nuo kyllä myös vie sen oikena kontaktin. Toki ollut pelastuksena menneen reilun 2 vuoden pandemian aikana. Mut soitot ja tapaamiset on aika vähissä. Ymmärrettävää taudin aikana. Livepuhelutkaan ei korvaa sitä,kun toinen on kosketeltavissa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
