Tämäpä kiva kysely. Pääsee aivan loistavalle muistelumatkalle.
Lapsuudesta muistan erään kerran, kun saatiin sisaren kanssa samanlaiset nukenvaunut. Keltainen koppa ja punainen runko. Tämä lahja tuli tädiltäni ja hänen mieheltään. Tuo mies oli ilkeä, kuin mikä. Tykkäsi ottaa kuppia. Olin tuolloin joku 5-6v. Vaunuissa ei mitään vikaa, mutta sedän saatesanat. Hän ei ymmärtänyt miksi minulle piti edes lahjaa ostaa, koska olin se ilkeä kakara. En kiltti, kuten sisareni. Hän ei tajunnut, että olimme eri-ikäiset ja täysin erilaiset luonteiltaan. Unohtamatta uhmaikää. Jäänyt siis mieleen, muttei hyvällä tavalla.
Lahjan antajana veikkaan et muutama pikkuiselle annettu lahja. Jokunen annetuista L.O.L Surprise lahjoista. Niin ja annettu vaaleanpunainen nukketalo. Onneksi ymmärrettiin kasata se ennen pakkaamsista kääröihin.
Kumppanille annettu viinikaappi. Hänen ilmeensä, kun pakettia availi. Oli kyllä niin pikkulapset elkeet. 🙂
Mummolasta tuli viimeisinä vuosina aina levy suklaata. Fazerin sininen usein. Mummo halusi muistaa kaikkia ja jälkipolvea riitti. Levy suklaata voi olla niinkin tärkeä, kuin tässä.
Lapsilta tulleita mm Marsiskooli. Tietävät mitä kerään.
Ystäväpariskunnalta tulleita useita mukavia. Pieniä, mutta harkittuja.
Kumppanilta tuli eräänä jouluna lahja. Pieni pehmokoira. Siis todella pieni. Hetken aikaa olin et mitä kuttua. Alkoi tuntua kiusanteolta. Pehmolelu!!! Justhan oltiin saatu raivattua ne muut turhat roippeet vastaavista. Lelu meni kumppanille saatesanoin. Voin kertoa et tuossa hetkessä ei naurattanut. Pehmolelussa oli pieni pussukka ja siellä sisällä piilossa koru. Nyt tuo on jo kiva vitsi perheessä, mutta silloin ei naurattanut.
Tässä nyt jokunen.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
