Kohti viikonloppua ja huomenna viisuillaan. Käärijällä jännät oltavat. Olisi niin huippua voittaa. Voin tunnustaa, että silloin viisehdokasta valittaessa oli oma suosikkini aivan joku toinen. Käärijän valinta olisi itselle ensi alkuun tosi iso nounou. Ja nyt viimeiset viikot on ollut jesh. Jotenkin kai silloin alkuun oli oma suosikki itselle niin ykkänen ettei siihem muita mahtunut. Lisänä se oma ajatus et enkulla pitää laulaa jos aikomus menestyä tuolla. Toisaalta mulla useinkin kestää lämmetä osalle biiseistä. Toisinaan joku laulaja ensin vaan jättää kylmäksi. Tätä samaa näkyy myös muissa asioissa. Kestää lämmetä esim jollekin sisustustrendille. Mä oon ihastunut trendiin, kun se on menossa pois 🙂
Se etten Käärijään päässyt heti kiinni on kyllä ihan oma häpeeni. Siitä ei käy muita syyttäminen. Cha cha chaa… Ja nyt, kun seuraaan esityksiä, haastatteluita yms niin katson ihaillen tuota persoonaa. Hän on hauska, rohkea, erilainen, valloittava, kaikkien kanssa tulee toimeen, helposti lähestyttävä jne. Esitys on hauska, viihdyttävä ja todellakin vie mukanaan. Tarttuu.
Huomenna kotikatsomo kuntoon ja tsempit Käärijälle. Mulla on kaikki luotto ja usko et viisut on 2024 näillä hoodeilla.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
