Kävin tänään antikvariaatissa. Paikka missä asioin ehkä kerran viiteen vuoteen. Tämä liike, jossa kirjaa lattiasta kattoon ja saa melkein vetää lankaa perässä, että osaa ulos. Ei näe ovi kirjoilta :). Tästä tuli kyllä aika hupaisa käynti.
Kävelen siis liikeeseen sisälle. Tervehdin henkilökuntaa.
Minä: Missä teillä on joulukirjoja?
Myyjä: Nyt on heinäkuu.
Minä: Joo niin on. Nyt on heinäkuu kyllä. Niin oliko sulla niitä joulukirjoja?
Tässä kohtaa myyjä johdattaa mut pienen hyllystön eteen missä on joitain joulukirjoja. Hän lähtee siitä sit johonkin. Minä jään tutkimaan tämän hyllykön sisältöä ja saankin sieltä pari kirjaa kaivettua. Myyjä palaa hetken päästä muutaman kirjan kanssa. Olikin käynyt jossain päin kirjakaaosta tutkailemassa muita jouluisia kirjoja. Kysellen toteaa etten varmaan halua ja hae näitä, kun nää on lastenkirjoja? Eikö mitä tänne vaan niin katson.
Lopulta kaiken jälkeen kassalla ja kirjojen kera.
Joulukunnassa kaikki hyvin :). Mitähän jäi myyjä pohtimaan lähdettyäni 🙂 EI taatusti osannut aamulla arvata et päivällä kaivelee kätköistään joulukirjoja. Ainakin sai erilaisen päivän ja toivon mukaan hippasen iloa.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
