Joulumuisto
Kun jostain aina tippuu se jokin muisto suoraan syliin. Näin kävi tänäänkin. Satuin kysymään toiselta henkilöltä mitä muistoja hänellä on lapsuuden tai nuoruusaajan jouluihin liittyen, ja nimenomaan ruokaan liittyviä. Vastausta odottaessa tulee mieleen oma muisto. En tiedä miksi juuri tämä, kun vaihtoehtoja olisi ollut moneen muuhunkin.
Oma muisto liittyy isomummolaan. Miten hän petkeleellä ja puukaukalolla paukutti rosollia tulemaan. Isomummo istui keittiön penkillä ja se jumalattoman suuri puukaukalo sylissään. Petkeleellä mennä paukatti ja juureksia pistettiin pieniksi. Tarkkaa puuhaa.
Muistan myös miten pohdiskelin nuorena tyttönä, että millainen taikuri tuo isomummo oli laittamaan ruokia sukujouluihin. Oli paikalla sedät ja tädit kumppaneineen, serkut, jne. Meitä oli paljon, mutta isomummolassa oli tilaa. Miten on omaa isomummoa katsonut ylöspäin hänen tehdessään tämän kaiken. Toki olihan hänellä apuna miniänsä. Asuivat samassa talossa. Isomummo oli kuitenkin tarkka, joten muistelen et paljoa ei apuri saanut tehdä.
Isomummolassa oli ainakin kinkkua, hirvenpaistia, lipeäkalaa, jouluhauki, rosollia ja ihan muutama joululaatikko. Itse tehtyä limppua ja hiivaleipää.
Toisaalta onko mikään muuttunut, kun itse duunaan keittiössä joulujuttuja. Aikataulupaineita ei ole samoin, kuin tuolloin. Nyt on helppo ennakoida ja valmistaa jaksoissa. Toisaalta myös ruoat on toisenlaisia ja niitä on enemmän.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
