On muuten ollut varsin mielenkiintoista tutkia kuvia omista jouluistaan. Miten on moni asia muuttunut. Hyväksyttävä se et aikansa kutakin. Se oli silloin se ja silloin laitettiin sen ajan tyyliin. Tärkeysjärjestys oli muussa. Panostettiin muuhun. Rahaa oli vähemmän käytettävissä. Ruokia oli vähemmän. Astiat oli mitä oli. Toisaalta myös säilytystilaa ei ollut.
Aiemmin ei ollut niin väliä oliko pöytäliinaa tai edes sitä kaitaliinaa. Jotain 🙂 Ruoka tarjolle astiaan mihin nyt sattuu sopimaan. Ei niin väliä millaista värikylläistä sitä sun tätä astiaa oli. Nykyään olen tarkempi tässäkin. Tosin tarjoiluastioita on laajasti.
Aiemmin oli ruokia vähemmän tarjolla. Eri tavalla myös. Silakkafileitä ostettiin se kasa ja niistä sitten taiottiin se 2-3 eri maustelientä. Savustimia ei silloin vielä meillä ollut, joten ostettiin se 1 filee savulohta tai joku muu kala. Mätejä ei alkuun ollut lainkaan. Lihapullia lapsille ja niitä on kyllä edelleen pienille. Maksapasteijaa ja lihahyytelöä, koska oli joukossa henkilö, jolle nämä maistui erityisesti. Oli ehkä ostettu myös pieni paketti kylmäsavulohta.
Mut vanhojen kuvien katselu on myös ihanaa. Näkee sen muutoksen. Muistaa jotain pikkujuttuja sieltä täältä. Joku ihana pieni yksityiskohta. Kuvia katsellessa myös huomaa miten on unohtanut joitain asioita. “Ai meillä on ollut tuotakin” – on saanut jo monet kerrat toitottaa.
Paljon ihania ruokamuistoja. Yhtä paljon rikkauksia ja rakkauksia muistoissa. Miten muistaa juuri jonkun lahjojen jaon niin elävästi, kuin se olisi ollut eilen.
Taidanpa kaivella lisää kuvia kätköistä. Eihän sitä tiedä, vaikka tulisikin joku memoryline joulu jollain tapaa. Ei sitä koskaan tiedä.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
