Pitkät vapaat ohi ja paluu arkeen. Kyllä se kinkku vaan maistui, mutta jotenkin se maku on erilainen mitä jouluna syödessä. Siitä vaan puuttuu ne muut ja silloin puuttuu se jokin. Ei silti siitä mitään jäänyt. Kaikki meni. Mut oli kyllä kivaa. Säät suosi. Saunaa lämmitetiin parina iltana. Kinkun lisäksi oli muutakin syötävää ja sitä oli riittävästi.
Lumet sulaneet niin kivasti, että on päässyt pihaa tutkimaan tarkemmin. Tsekkaus onko mitään ihmeellistä talven jäljiltä. Asioita näkee ihan toisin näin keväällä. Syksyllä putsattiin pitkin pihoja kaikkea pientä turhaa mitä löytyi. Vieläkin löytyy, mutta näkyy paremmin nyt kaikkien pensaiden alle, kun ei ole rehevänä.
Viimeinenkin iso jouluvalosarja laitettiin pakettiin ja vietiin talliin. On sitten siitä helppo taas virittää uuteen kauteen. Tästä mieleen, että miten helposti kuvista hämääntyy. Tuttu tuumasi pihakoristeesta et ai tämä on näin iso ja raskas. Kuvista oli luullut et on pienempi ja kevyempää tekoa. Niin sitä voi erehtyä.
Odotettavissa runsaasti pihatöitä. Siistittävää riittää ja erityisesti karsittavaa on. Mut eipä ole vapaa-ajan ongelmia. Se tässä on hyvä juttu, että on kohtuullisen kivasti aikaa ottaa aina pieni taukojumppa ja vaik haravoida tovi. On kuitenkin muutama etäpäivä per viikko kohtuullisen säännöllisesti. Luotto siihen et niinä päivinä sataa 🙂
Lumeton piha on talven jälkeen karun näköinen. Niin luminen talvi mitä meillä oli. Sitä saattaa katsella ihan toisin silmin tulevia valosarjojen paikkoja.
Mukavaa viikkoa just sulle 🙂
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
