Joskus sitä uppoutuu kuvaan
Aina paikoin tulee vastaan kuva johon vaan jää kiinni. Sitä vain lumoutuneena katselee ja katselee . Paikoin jopa huokaillen ihastuksesta. Varsinkin jos on juuri erehtynyt katsomaan hintalappua 😁. Ei sentään. Kyllä sitä Joskus jää niin kiinni kuvaan. Ihastellen katselee.
Itselleni kävi taas tuolla tavalla tänään. Tämä tapahtui eräässä verkkokaupassa. Tunnustan, että silmät kiiluen kuvaa tuijotin. Kyseessä oli tuote, jouluinen tuote vielä kaiken kruunuksi. Ajatuksissa vain tuo ihanuus. Mielessä vain sen tahtominen. Minä haluan tuon. Minä tarvitsen tuon.
Totuus on kuitenkin se, että minä en tarvitse sitä. Oikeasti en tarvitse. Minulla ei ole tilaa. Hintaa tutkiessa olin jo ymmärtänyt, että en tarvitse sitä. Tilaakaan sille ei todellakaan ole.
Mutta kuvaa voi katsella, ihailla ja jatkaa huokailuja. Jos tuote päätyy alemyyntiin joskus , voipi käydä hassusti. Kohta sitten saatat huomata, että tarvetta siis oli ja kappas sitä tilaakin ilmestyi jostain. Alemyyntihinta ei olekaan enää kallis, vaikka jossain kohtaa -50% tai jopa -70% saa vielä hikoiluttamaan.
Ihanaa keskiviikkoa just sulle 😊
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
