Isänpäivän aatto
Olen aloittanut valmistelut keittiössä. Meille tulee huomenna perhettä paikalle. Ruoka ei oikeammin ole mitään sen juhlallisempaa, mutta normaalista arjesta poikkeavaa. Tällä kertaa jälkiruokana toimiva kakku on enemmän pääosassa.
Hemmottelen ruoalla ja seurallani aviomiestäni. Mieluusti olisin tehnyt tarjottavat omalle isälle. Valitettavasti se ei ole enää mahdollista. Isän kuolemasta on jo aikaa, mutta ei ole unohtunut. Olin varsin nuori, kun menetin isäni. Se on jättänyt jäljet. Satunnaisesti tulee aikoja, jolloin kaipaan isääni suunnattomasti. Isänpäivä on yksi sellainen ajankohta. Niin paljon jäi sanomatta, niin paljon jäi kesken. Huomaamatta oli läsnä suru. Toinen surun etappi osuu isäni syntymäpäivän kohdalle. Samalla tulee jollain tavalla harmiteltua miten juhlat on juhlitti.
Elämä jatkuu, enkä jää suruun vellomaan. Välillä vain iskee se pienoinen pohjakosketus. Katselen vierestä, ku lähipiiri nauttii isänpäivästä ja itselle läheistä muistetaan.
Kiitollisuus
Olen kiitollinen aviomieshestäni. On ollut hyvä roolimalli lapsille. Luotettava, rehti, jalat maassa suomalainen mies. Hän on perhekeskeinen mies, jolle oman perheen hyvinvointi, onni ja onnellisuus on tärkeää. Näin vuosien yhdessäolon jälkeen havaitsen, miten paljon tuo rinnallani kulkeva mies muistuttaa isääni.
Hyvää isänpäivää 😊
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
