Menu oli tänä vuonna hyvin tavallinen. Uutena lisänä oli tosin kylmäsavulohi. Kävimme vuosien jälkeen moikkaamassa vanhaa lapsuuden ja nuoruuden kaveriani hänen vanhemmillaan. Isäntä, joka on innokas kalamies oli juuri kylmäsavustamassa ja nakkasi lohen palan meille joulupöytään matkaan. Olihan muuten niin maan perhanan hyvä kylmäsavulohi. muuten oli kinkku, porkkana ja lanttulaatikko, rosolli, kermainen ruskea kastike ja viime vuonna aloittamani “uutuus” paahdetut lohkoperunat. Nykyinen nuoriso ei näköjään noihin laatikoihin niin koske, mutta nuo perunat häviävät suihin. Vuosia isäni keitti aina perunoita joululle, mutta itse en ole pelkästä keitetystä perunasta ikinä niin välittänyt. Jotenkin mauton ja kuiva ja vaatii hirveästi kastiketta.
Meillä on pidetty taukoa tuon kylmäsavulohen osalta. Jäänyt vähän sivuun muiden tieltä. Oli meillä aiemmin lähes vakio, mutta paikka josta aiemmin ostimme ei enää tarjoa yhtä hyvää. Laadussa tapahtunut pieni notkahdus. Nyt on tiedossa pari muuta paikkaa, joten karsitaan mikä tilanne ehdi jouluna.
Paahdetut lohkoperunat ei lainkaan huono valinta. Tulee eittämättä ensimmäisenä mieleen Jamie Oliverin paistinperunat. Ne on hyviä.
Vanhan sanon perunat keitettynä ei menisi meilläkään. Siksi uudet perunat. Ne ovatkin saaneet vakio paikan meillä.
Meillä meni joululaatikoita jokaiseen suuhun. Imelletty perunalaatikko ja bataattilaatikko pitivät kärkisijaa. Jopa perheen nuorimmat. Meillä ne nuorimmat teinejä. Porkkanalaatikkoa meni vaisummin ja sen jatko onkin nyt harkinnassa.
On mukava katsoa jouluisin miten nuoremmat rohkaistuvat maistamaan aina jotain uutta.
Kunhan se jouluateria on sellainen, että on omaan makuun tehty. Mikä sopii yhdelle, niin ei välttämättä toiselle.
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
