Tiistaiset terveiset
Minuun on iskenyt joku ihan mahdoton kevät joku moodi. En tiedä mistä tämä kumpuaa. Melkein jo puutarhalehti kourassa ja tutkien mitä voisi laittaa ja istuttaa. Sitten iskee todellisuus. Mä olen auttamattoman huono mitä tulee piha-asioihin. En jaksa hoitaa. En kyykkiä kitkemässä- oikeesti tuntuu hirveältä työmaalta. Mulle se on helppohoitoisuus se taikasana kaikkeen pihaan liittyen. Joku muutama helpohko ruukkuun tungettava kukka/tuija on mun makuun. Mut tästä ajasta tykkään siksi, kun valoisuus lisääntyy. Sitä tuntee puhkeavansa kukkaan.
Jouluperunat
Tuossa jo katselin muutamaa istutuslaatikkoa ja pohdin josko sitä perunaa sinne kasvamaan. Niistä sitten joulun uudet perunat pakastimeen. Jätetään asia hetkeksi hautumaan. Tässäkin se viitsiikö laittaa? Kuvastaa jälleen intoani puutarhan puolella.
Mutta makumatka vie jälleen jouluaterialle. Ne juuri keitetyt uudet perunat, graavikaloja, mätiä, rapuja ja muita kalaherkkuja. Mikä ihana ilotulitus on suussa. Loistava makupaletti ja jälleen tekee mieli jouluruokaa.
Ei muuten maistu lainkaan samalta kesällä ne samanmoiset uudet perunat ja kalakattaus. On aivan erilaista. Ei huonoa toki, mutta ei vaan saa millään sitä jouluntuntua. Ymmärrettävää toki, kun niin paljon muuta puuttuu ympäriltä.
Ihanaa tiistaita just sulle 🙂
Joulun taika, yhteinen aika. Se mieliin jää, ja läheiset nää.
Punatonttu
