päivä ei todellakaan paista risukasaan

[Anewielh]

Ei paista ei... Isäni sai reilu viikko sitten elämäsä ensimmäisen sydänkohtauksen. Lievän, onneksi. nyt ollaan pelko persiissä että milloin uudestaan :/

Toivotaan, että isäsi saa apua ja uusia kohtauksia ei enää tule!

[katsuja]

Viikonlopun jälkeen olen saanut kammottavia uutisia. Ensiksi eräan "kolleegan" menneisyys paljastui, josta en ole voinut puhua töissä toistaiseksi kuin pomojen kanssa. Sitten eilen tuli postia yhdeltä isolta firmalta tekijänoikeusrikoksesta... asia on käsitelty enkä joudu oikeuteen tai muuta, mutta olen läksyny oppinut! Tämän asian tekee paskamaiseksi se, että joku on vihjannut asiasta firmalle!

[Anewielh]

^ Hui!

Hyvä että olet saanut asian soviteltua, olipa kyse mistä tahansa!

[Jonska]

Kiitos kaikille

[athella]

Pienet on murheet ihmisen, mutta vihaan, vihaan, vihaan työnhakua. Olen taas laittanut pari hakemusta eteenpäin, mutta olo on tasoa ärrimurri. Tuntuu siltä, että ihan turhaan niitä hakemuksia tässä lähettelen, kun mistään ei kuulu mitään. Ja jos yritän soittaa jostain työpaikasta, niin mulle ei vastata. Tiedän, että varmasti jotain vielä löytyy ja tekevä saa aina töitä, mutta kas kummaa, kun lehtimyyjän tai siivoojan työt eivät oikein nappaa. En halua sitä tilannetta, että opiskelin korkeakoulututkinnon päästäkseni kuuraamaan kusivessoja tai myymään seiskaa dementoituneille mummoille.

[kuusipuu]

...........................

[athella]

Periaatteessa voisi joo, mutta kun katsoo mun cv:tä niin se on jo nyt täynnä pätkätöitä. En tiedä kuinka paljon pätkätöitä voin tehdä vielä lisää ennen kuin työnantajat alkavat ihmetellä, että miksi tällä pisin yhtäjaksoinen työkokemus on kestänyt vähän päälle kaksi vuotta. Plun haluan nyt sellaisen työn, jossa voisin olla niin pitkään kuin mahdollista, vaikka eläkeikään saakka jos niikseen tulee.

[Sarppa]

Sitten kannattaa jatkaa työnhakua kärsivällisesti, vaikka se tuskaisalta tuntuukin. Itse olin reilut kolme vuotta sitten samalla linjalla ja olin päättänyt löytää työn, jossa viihtyisin pidempään. Vaikka homma (ja pankkitilin saldo) kylmäsi hakuprosessin aikana, olen jälkikäteen kiitellyt itseäni useaan otteeseen siitä, etten ottanut sitä ensimmäistä pätkätyötä tai "vähän sinnepäin" -duunia vastaan vaan jaksoin kärkkyä sitä oikeaa paikkaa. Mulla tosin oli onnea, kun koko hakuruljanssi kesti vain nelisen kuukautta, mutta sekin tuntui tosi pitkältä ajalta. Tsemppauksia!

[athella]

Mulla se hakuruljanssi on kestänyt vasta kuukauden, että ehkä tässä ei vielä kannata hermojaan menettää. Kieltämättä tuo Kuusipuun viesti sai mut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että hakisin jotain sinnepäin-työtä siksi ajaksi, kunnes saan mielekkäämpää. En kuitenkaan aio sekundatyötä hakea kuin vasta aikaisintaan vuoden vaihteessa, ei tässä mikään ihan hirveä hengenhätä onneksi ole. Kassellaan nyt. Tämä on vaan niin takapuolesta, että lähes joka päivä iskee hirveä epäusko siihen, että joskus saisi töitä.

[Sarppa]

Toi on kieltämättä työnhaun tylsin puoli, mutta prosessit ovat hitaita ja hakijoita on paljon, joten maltti on valttia. Yritä ajatella asiaa siltä kannalta, että nyt voit tehdä sellaisiakin juttuja, joihin sulla ei välttämättä ole enää niin paljon aikaa sitten kun olet taas töissä Itsehän olen yksi maailman kärsimättömimmistä ihmisistä ja odottelu oli ihan piinaa, mutta kannattaa yrittää ottaa ilo irti siitä mistä saa. Ainakin kolme-neljä kuukautta sun pitää jaksaa hakea oman alan hyviä duuneja ennen kuin edes ajattelet muita vaihtoehtoja